Kirjailija, professori Kalle Päätalo on kuollut. Iso lähtö tuli Kalle Päätalon kohdalle myöhään maanantai-iltana. Päätalo oli 81-vuotias.
Kuolema ei tullut Kalle Päätalolle yllätyksenä. Vakavasti sairas kirjailija oli jo vuosien ajan varautunut lähtemään.
-Jokaisen on ennemmin tai myöhemmin lähdettävä viimeiselle reissulle. En tunne siitä murhetta enkä pelkää sitä. Lähden levollisin mielin, Kalle Päätalo kertoi lokakuussa.
-Olen säilyttänyt mielenrauhan. En tunne ainakaan toistaiseksi pelkoa. Kuka sen tietää, miten käypi sitten lopussa, Päätalo pohti.
-Paljon lohtua on tuonut se, että minulla on runsaasti lukijaystäviä. Heiltä olen saanut valtavasti tukea, Päätalo kertoi.
Kalle Päätalo taisteli syöpää vastaan uskomattoman pitkään. Toinen keuhko poistettiin 1994 ja toisestakin oli vain osa jäljellä. Ennuste ei ollut hyvä, mutta Päätalo sinnitteli vuodesta toiseen.
Viime vaiheessa tapahtui käänne. Päätalo joutui kärsimään sietämätöntä kipua. On mahdollista, että syöpä oli edennyt luustoon saakka.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288338641621.html
Iijoki-sarja
Huonemiehen poika (1971)
Tammettu virta (1972)
Kunnan jauhot (1973)
Täysi tuntiraha (1974)
Nuoruuden savotat (1975)
Loimujen aikaan (1976)
Ahdistettu maa (1977)
Miinoitettu rauha (1978)
Ukkosen ääni (1979)
Liekkejä laulumailla (1980)
Tuulessa ja tuiskussa (1981)
Tammerkosken sillalla (1982)
Pohjalta ponnistaen (1983)
Nuorikkoa näyttämässä (1984)
Nouseva maa (1985)
Ratkaisujen aika (1986)
Pyynikin rinteessä (1987)
Reissutyössä (1988)
Oman katon alle (1989)
Iijoen kutsu (1990)
Muuttunut selkonen (1991)
Epätietoisuuden talvi (1992)
Iijoelta etelään (1993)
Pato murtuu (1994)
Hyvästi, Iijoki (1995)
Pölhökanto Iijoen törmässä (1998)
Riitun piippu jäi Perälään
Sirpa KortetPerälän Ainon ja Joukon hyllyssä on harvinainen Päätalon teos. Nuoruuteni savotat-kirjan etulehdillä ennen painomustekirjaimia on kaunista sinistä kaunokirjoitustekstiä. Teksti on aito käsialanäyte Kalle Päätalolta sydäntalvelta vuodelta 1975. Päätalo kävi tuolloin Vihannissa kirjaston 100-vuotisjuhlassa. Samalla reissullaan hän halusi vierailla Korvenkylässä, Perälän pirtissä, kiittämässä talonväkeä sotavuosien kokemuksista. Kirjoituksessaan Kalle ei säästele Perälän perheelle osoittamia lämpimiä ajatuksiaan.
Vierailun taustalla ovat Kallen Riitu-äidin ja Kallen sisarusten evakkoajat. Riitu ja lapset viettivät osan tuosta ajastaan Korvenkylässä. Kalle oli tuolloin jo nuorukainen, joka suoritti omaa asepalvelustaan.
– Riitu on jättänyt Kallesta armeija-aikaisen valokuvan muistoksi Milka-äidilleni, vihantilainen Jouko Perälä muistelee.
Valokuva löytyi hiljattain edesmenneen Milkan puisesta valokuva-arkusta. Kuvan taakse on kirjoitettu saatetekstiä vuonna 1940.
Evakkoajoista Jouko Perälä muistaa sen, että Perälän kodissa majoitettuna oli kaikkiaan neljä perhettä. Naapuritaloihinkin heitä majoitettiin. Osasta näistä perheistä tuli myös Joukolle ja hänen perheelleen tuttuja. Yhteyttä pidetään edelleen esimerkiksi Suomussalmelta tulleisiin evakkoperheisiin. Päätalojen evakkoajan tapahtumat Joukolle ovat välittyneet juuri äidin kertomuksien perusteella.
– Milka-äiti kertoi Riitun auttaneen Perälässä kodin askareissa. Se topakkuushan Riitusta välittyy Kallen kirjoittamien kirjojenkin perusteella, Perälä jatkaa.
Yksi elävä legendakin Riitun toimeliaisuudesta on jäänyt mieleen.
– Äidin kertoman mukaan Riitu oli ollut auttamassa navettatöissä. Piippu hampaissa, kuten normaalistikin. Yhtäkkiä lehmä oli huitaissut hännällään niin, että piippu oli lentänyt hänen suustaan virtsalooraan. Siellä se on Perälän entisen navetan paikalla maassa jossain edelleenkin, Jouko kertoo.
Uittopolku vie menneeseen
Tuskin arvasi Kalle Päätalo nuorena Korvuanjoelle uittoon polkua pitkin kulkiessaan, että vuosikymmenien päästä samaa polkua kuljettaisiin ihan huvin vuoksi, ja Kallen itsensä vuoksi.
Vanha uittopolku Metsäkylässä on saanut nimensä Päätalon mukaan.
Vaikka Päätalon juuret ovatkin Jokijärven Kallioniemessä, uitossa hän kulki useimmiten juuri Metsäkylässä. Sieltä oli syntyisin myös Kallen Riitu-äiti.
Paikallinen kyläseura on vuokrannut Metsähallitukselta alueen luontopolkua varten ja merkinnyt sinne reitin. Uittopolun lisäksi reitistössä ovat Satusetän tervatie ja Kondrad Hollon raakkupolku. Polut lähtevät Vääräjärventiestä kohti Korvuanjokea.
"Polkua kulkiessa voi aistia sen, miten Päätalo on täällä tehnyt työtä ja kokenut asioita niin syvällisesti, että hän osannut ne sitten kirjoittaa kiinnostavasti", kyläseuran puheenjohtaja Aini Vääräniemi sanoi.
Retkellä piskuinen osallistujajoukko
Aini Vääräniemi oli torstaina oppaana Päätaloviikon ohjelmaan kuuluneelle lähes kahden tunnin uittopolkuretkelle, jolla oli kymmenkunta kiinnostunutta mukana.
Yhtään varsinaista turistia ei nyt ollut joukossa. Kaikilla oli jonkunlainen yhteys Metsäkylään.
Yksi heistä oli kuusamolainen Anitta Vääräniemi, Metsäkylästä lähtöisin. Vaikka oma kesämökki on vain muutaman kilometrin päässä uittopolusta, vasta nyt hän ensimmäistä kertaa sen kiersi. "Lapin olen kyllä kolunnut hyvin tarkkaan, mutta omat lähiseudut jääneet osin näkemättä. Nyt tunsin oikein piston sydämessäni, että tänne on lähdettävä."
Aini Vääräniemikin on omat Päätalonsa lukenut, tosin ei läheskään kaikkia mestarin kirjoja. Hän lukee valikoiden ja hakee usein juuri oman kylään liittyviä asioita kirjoista. "Nuoruuden Savotat, Kunnanjauhot ja Huonemiehen poika ovat minulle ne mieluisimmat. Päätalo kuvaa tilanteita hyvin elävästi."
Juvalaisella Lasse Ylösellä on siteitä Metsäkylään vaimon siskon kautta. Päätalon kirjoja miehellä on kotona pitkät hyllyrivit ja ne ovat moneen kertaan luettuja. "Nyt olen alkanut miettiä, että ketähän kirjailijaa alkaisin seuraavaksi lukea, mutta se on vielä löytymättä."
Paikan päällä käymällä kirjoissa kerrotut asiat tulevat vielä läheisemmiksi. "Nyt tuntuu jo siltä, kuin tulisi kotipitäjään."
Espoolainen Miina Parviainen kävi hakemassa vuosikymmeniä sitten miehen Metsäkylästä. Tai oliko se toisinpäin, Jouni haki Miinan.
Miina Parviaiselle Päätalon murre on luettuna outo ja siksi hän ei kirjoja juuri lue. Silti kirjat ovat tulleet osin tutuiksi. Jouni nimittäin lukee ääneen kirjoja vaimolleen. "Yleensä siinä hänellä menee ensin puoli tuntia nauraessa, kun yrittää alkaa lukea jotain hauskaa juttua."
Jouni Parviainen opettaa timpureita ja hän on kehottanut nuoria miehiä lukemaan Päätaloa, jotta oppisivat kunnon timpureiksi.
Uittotarinoita matkaeväänä
Polun varrella Aini Vääräniemi kertoilee Päätaloon ja uittoon liittyviä tarinoita. "Nyt tulee sellainen olo, että on kirjoja taas alettava lukemaan", Anitta Vääräniemi sanoi.
"Kuinkahan monta vuotta se Kalle kulki tätä uittopolkua", Lasse Ylönen kyselee oppaalta. Hän ei heti vastausta osaa sanoa, mutta Pentti Kaikkosella tulee neuvo: "Sen tiedonhan sinä löydät kirjoista."
Aini Vääräniemi vie välillä retkueen polulta syrjään ja näyttää suuren ikihongan, jonka kyljessä on iso pahka.
"Sehän on Kallelta jäänyt honkaan reppu", keksii Pentti Kaikkonen.
Anne Hentilä kaleva.fi/uutiset/uittopolku
Ei olekkaa Neulikon vartalosa hurraille sijaa! Onko vielä kolomesakymmenesä ja hartijat jo köyrysä.Lausahti pudasjärven mies Kallen enosta tukinuitossa.
h
Lippamo-Lasin pirtti:Lippamoniemi,ainoa asumus Korvuanjoen varrella Sillankorvan ja Suolihaarojen välisellä osuudella,useamman peninkulman matkalla.
Yöllä ennen kello kolmea Tukkilaiset kävivät kahvilla Lippamonniemessä.Päätalo Herkko kuuluu nousseen raivoon ja on pitäny viijä köysissä Oulun piirille,puheltiin pirtissä ja tottahan tämä puhe sattui myös kallen korviin kuulumaan.
Latvajärvestä alkanut uitto päättyi Suolijokihaaroihin.Tästä etenpäin tukit olivat yhtiön miesten vastuulla.
Veneet ja muut tukinuitossa tarvittavat romppeet kuljetettiin piirikonttorin rantaan.
Kalle se meni nukkumaan talon pirtissä pöydän alle kun lattia oli töpö täysi kuorsaavia tukkilaisia.Iltapuolella hän sitten heräsi siihen kun naamalle tipahteli jauhopölyä.Pöly oli lähtöisin leipää leipovan emännän käsistä.
Kalle kun avasi silmänsä niin sieltä näkyi suoraan emännän hameen alle,jalat kahta puolta kallen pään vieressä.
Tuohon aikaan ei naiset pitäneet pikkuhousuja ja Kalle ei paljoa uskaltanut ylöspäin katsella.
Päätalokeskus kertoo kirjailijan tarinaa
Vuonna 2000 kuollut kirjailija Kalle Päätalo liikuttaa yhä väkeä. Satoja hänen tuotantonsa ystäviä kokoontuu joka kesä Päätalopäiville Taivalkoskelle, jonne viime heinäkuussa avattiin kirjailijan syntymän 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Päätalokeskus.
Päätalo lahjoitti toistakymmentä vuotta sitten rekkalastillisen esineistöä ja kirjallista materiaalia Päätalo-instituutille. Viime kesään asti aineisto oli varastoituna kiinnostuneiden ulottumattomiin.
Päätalokeskuksen näyttelyn ytimenä on kirjailijan Tampereen kodissa sijainneen kirjoittajakamarin rekonstruktio. Se on pikkuesineitä myöten siinä kunnossa, jossa se oli Päätalon työskennellessä.
Kirjailijan elämänkulku hahmottuu kirjoittajakamaria ympäröivän näyttelytilan vitriineissä. Näytteillä on kirjava kavalkadi esineistöä lapsuus- ja nuoruusvuosilta, sota-ajalta ja rakennustyömaiden arjesta.
Taivalkosken kirjaston yhteydessä oleva keskus on toteutettu pääosin EU-rahoituksella. Taivalkoskella on myös Päätalo-instituutti sekä kirjailijan museoitu lapsuudenkoti Kallioniemi Jokijärven rantatörmässä.
Nuorukainen luki salaa
Päätalo on metsä- ja rakennustyön sekä koillismaalaisen elämänmenon kuvaaja. Hänen tuotantonsa syntyi sisun ja huonommuudentunteen siivittämänä. Päätalo kiinnostui kirjallisuudesta jo nuorena, mutta silloinen elämänpiiri ei kannustanut alalle. Nuorukaisen piti lukea kirjoja salaa. Kallein aarre oli Waltarin opus Aiotko kirjailijaksi?
Sota katkaisi kirjalliset pyrinnöt. Haavoittuminen aiheutti pitkän sairaalakierteen, ja sotavuosien kiihkeä elämänjano johti sukupuolitautiparantoloihin. Paluu siviiliin ei ollut helppo. Sodan aikana solmittu avioliitto ei tarjonnut avaimia onneen. Lopullinen irtautuminen juurilta ja asettuminen Tampereelle sekalaisiin töihin tuntui raskaalta. Sodan vammat vaivasivat. Suunta oli kuitenkin selvä: eteenpäin.
Päätalon onnistui ponnistaa kansakoulupohjalta teknilliseen kouluun opiskelemaan rakennusmestariksi. Viisikymmenluvun Päätalo veti rakennustyömaita pääosin Tampereen seudulla ja kirjoitti vapaa-aikoinaan. Sodan jälkeen jatkunut sinnikäs kirjoitustyö johti läpimurtoon vuonna 1958, jolloin ilmestyi esikoisromaani Ihmisiä telineillä.
Yhä uusia lukijoita
Nykylukijalle Päätalo antaa vertaistukea ankarien koettelemusten keskelle. Runsaslapsista perhettä koetteli isän henkisestä romahduksesta alkanut köyhyys ja ajautuminen kunnan elätiksi. Karsastava ja puhevikainen Kalle häpesi itseään ja elämänpiiriään, mutta näännyksiin asti työskentelemällä hän lunasti paikkansa yhteisössä, jossa ihmisen arvo mitattiin kyvyllä tehdä ruumiillista työtä. Elämä oli ankaraa.
Vuonna 1979 perustetun Päätalo-seuran puheenjohtajan Raimo Aron mukaan lisääntynyt kiinnostus mikrohistoriaan tuo yhä uusia lukijoita Päätalon pariin. Päätalo-seura on jäsenmäärältään suurin maamme noin 50 kirjailijanimikkoseurasta.
Iijoki-sarjaa puolestaan pidetään yhtenä avaimena Suomen itsenäisyyden ajan historiaan, yhteiskunnan muutokseen ja vuosikymmenten takaiseen arkielämään.
Muusikko-kirjailija Juice Leskinen totesi kerran haastattelussa, ettei ymmärtäisi mitään Suomen lähihistoriasta, ellei olisi lukenut Iijoki-sarjaa.
STT, SEPPO SIMOLA
Kalle Päätalon Iijokisarjan myötä on keskisen Iijokilaakson paikkoja nimineen tullut laajalti suomalaiseen tietoisuuteen.
Taivalkosken nimi johtuu Iijoen samannimisen väkevän kosken nimestä. Nimen antoivat jo keskiajan veneilijät, eränkävijät ja karjalaiset kauppamiehet, joutuessaan taivaltamaan veneineen sekä myötä- että vastavirtaan maitse kosken ohi. Vielä 1600-luvun lopulla taivallusta oli helpottamassa hirsistä rakennettu telatie, jota kosken rannalle perustettu Taivalkosken talo oli velvollinen pitämään kunnossa. Kun Oulun porvarit perustivat 1830-luvun lopulla Taivalkoskeen vesisahan, se alkoi koota asutusta ympärilleen. Lopulta Taivalkoski ”ryösti” 1870-luvulla kirkon ja kirkonkylän aseman Jokijärveltä.
Alempana Iijokivarressa Parviaisen kyläkunta sai nimensä Parviaisen talosta, jonka savolainen Heikki Parviainen perusti Kisosjokisuulle (< kisa ’kiima’) jo 1620-luvulla. Jurmun kylän nimi juontuu taas komean Jurmunkosken nimestä. Nimi on lappalaisperäinen: lähtösana on jorbmo ’syvänne, vesipyörre’. Jurmunkosken yläpuolella olevan Pirinkosken nimen takana on rannikon Piri-nimisen talonpojan kalastusnautinta.
Jokijärvi on järvi, jonka läpi virtaa joki, Iijoki. Iijoki laskee Jokijärveen Murhijokena. Kansa on selittänyt nimeä ”vihavenäläisten” eli karjalaisten kanssa syntyneillä murhateoilla mutta tosiasiassa nimi johtunee sanan murha vanhasta merkityksestä ’suuri’. Murhijokea noustaessa joki ”turpeintuu” eli ”turpuu”, levenee, Turpeinen-nimiseksi järveksi. Sen rannalla oli tunnettu ”Keisarin” asuma Ahoniemi-niminen kruununtorppa; sana aho merkitsee vanhaa kaskimaata.
Päätalon kotipaikka, Kallioniemi, sai nimensä talon pihapiirissä olevasta silkokalliosta. Kallioniemen vieressä olevan Saijan nimi johtunee ehkä vielä 1600-luvulla järven rannalla asuneesta Saija-nimisestä lappalaisesta. Naapurissa olevan Simosenrannan nimi tulee Simosen suvun 1760-luvulla perustamasta talosta. Suuren Tyräjärven nimi johtuu järvestä Iijokeen laskevan Tyräjoen ”tyrämäisestä” pullistumasta, Tyrälammesta. Kalle Päätalon sukunimi on paikallissyntyinen niin, että se johtuu vanhan Säkkisen talon toisesta puoliskosta sen jakauduttua kahtia Päätaloksi ja Mäkeläksi. Päätalo-nimen otti sukunimekseen 1800-luvun puolivälissä Lassi Lassinpoika Säkkinen, romaaneista tunnetun Ukkelin, Aukusti Päätalon isoisä. Kalle Päätalo on suoraan alenevassa polvessa noin 1630 Jokijärvelle uudisasukkaana asettuneen savolaisen, Paavali Säkkisen jälkeläisiä.
Selkosen takana Jokijärvellä ovat tutut Kurtin kylä ja järvi. Kurtinjärvi oli vanhastaan nimeltään Syväjärvi, mutta kun Simo Kurtti Iistä asettui sen rannalle 1590-luvulla uudisasukkaaksi, nimi vaihtui.
Läheiselle Korvuanjärvelle perusti Vienasta, Uhtualta, 1700-luvun lopulla tullut Antti Haurinen Lohilahti-nimisen talon. Tästä talosta ja Haurisen eli Lohilahden suvusta oli lähtöisin Kalle Päätalon ämmi, Elsa Lohilahti. Päätalossa oli näin myös Vienan runonlaulajasukujen perimää.
Teksti on julkaistu aiemmin Kalevassa 4.1.2004.
Kirjoittaja:
Jouko Vahtola http://www.kirjastovirma.net/nimentakana/09
Kalle Päätalon sukunimi on paikallissyntyinen niin, että se johtuu vanhan Säkkisen talon toisesta puoliskosta sen jakauduttua kahtia Päätaloksi ja Mäkeläksi. Päätalo-nimen otti sukunimekseen 1800-luvun puolivälissä Lassi Lassinpoika Säkkinen, romaaneista tunnetun Ukkelin, Aukusti Päätalon isoisä. Kalle Päätalo on suoraan alenevassa polvessa noin 1630 Jokijärvelle uudisasukkaana asettuneen savolaisen, Paavali Säkkisen jälkeläisiä
Kirjastovirma.net
http://books.google.fi/books?id=XKTdv1XoYmwC&pg=PA76&lpg=PA76&dq=ukkeli+p%C3%A4%C3%A4talo+augusti&source=bl&ots=08Ah5W3RXx&sig=1Nz66V7Eqe9OUo9ug50G6eLNMco&hl=fi&sa=X&ei=tIgIT4zgLYXb4QS4_qCSCA&ved=0CD0Q6AEwBA#v=onepage&q=ukkeli%20p%C3%A4%C3%A4talo%20augusti&f=false
Kalle Päätalon koko kirjallinen tuotanto on oikeastaan luonteeltaan historiallista. Jo Koillismaa-sarja ja sitä seuranneet jätkäromaanit Viimeisestä savotasta Höylin miehen syksyyn kuvaavat vahvasti todellista historiallista miljöötä, historiallista yhteiskuntaa, sen rakenteita, suhteita, sen murroksia ja keskeisiä tapahtumia. Mutta omaa luokkaansa historiallisuudessa ja kerronnan rehellisyydessä on Huonemiehen pojan aloittama Iijoki-sarja, Juuret Iijoen törmässä. Siinä on kysymys luontevasta kaunokirjallisen ja historiallis-tutkimuksellisen menetelmän yhteensovittamisesta
Kirjastovirma.net
Riitu Päätalo
Hermanni ja Riitu Päätalo
Riitu Päätalo kuvassa vasemmalla
Kallen Äiti,Riitu Päätalo aloitti piipun polton jo kuusivuotiaana. Riitu oli tuolloin piian apulaisena ja sai palkaksi piipputupakkaa.
1: HORSMA, SIMUNA AUKUSTI
sääty naimisissa
sukupuoli mies
kansalaisuus FI
kansallisuus FI
äidinkieli suomi
lasten lukumäärä 2
ammatti mv.
sotilasarvo kersantti
joukko-osasto 3./JR 32
joukko-osastokoodi 5393
syntymäaika 18.03.1909
synnyinkunta Taivalkoski
kotikunta Taivalkoski
asuinkunta Taivalkoski
haavoittumisaika
haavoittumispaikka
haavoittumiskunta
katoamisaika
katoamispaikka
katoamiskunta
kuolinaika 25.06.1942
kuolinpaikka Uhtuan suunta
kuolinkunta
menehtymisluokka kaatui, siunattu ja haudattu
hautauskunta Taivalkoski
hautausmaa Taivalkosk
Horsman Simppa Kallen ihailema tukkilainen(kuningas jätkä)
1: RÄISÄNEN, TOIVO JOHANNES
sääty naimaton
sukupuoli mies
kansalaisuus FI
kansallisuus FI
äidinkieli suomi
lasten lukumäärä 0
ammatti metsätyöm.
sotilasarvo sotamies
joukko-osasto 14./JR 53
joukko-osastokoodi 5036
syntymäaika 27.09.1919
synnyinkunta Taivalkoski
kotikunta Taivalkoski
asuinkunta Taivalkoski
haavoittumisaika
haavoittumispaikka
haavoittumiskunta
katoamisaika
katoamispaikka
katoamiskunta
kuolinaika 15.10.1941
kuolinpaikka Kangasvaara
kuolinkunta
menehtymisluokka kaatui, siunattu ja haudattu
hautauskunta Taivalkoski
hautausmaa Taivalkoski
JOKISALO, ILMARI
sääty
sukupuoli mies
kansalaisuus NL
kansallisuus NL
äidinkieli suomi
lasten lukumäärä 0
ammatti työmies
sotilasarvo sotamies
joukko-osasto 3./SissiP 5
joukko-osastokoodi
syntymäaika 23.03.1919
synnyinkunta
kotikunta Taivalkoski
asuinkunta Taivalkoski
haavoittumisaika
haavoittumispaikka
haavoittumiskunta
katoamisaika
katoamispaikka
katoamiskunta
kuolinaika 19.02.1940
kuolinpaikka Kiekinniemi
kuolinkunta Kuhmo
menehtymisluokka kaatui, siunattu ja haudattu
hautauskunta Taivalkoski
hautausmaa Taivalkoski
lisätieto Syntynyt Pistojärvellä Itä-Karjalassa
Kalle Päätalo: Leena Päätalo kertoo elämästään Kallen kuoleman jälkeen
